Suomessa korkeakoulutukseen panostaminen alkoi sotien jälkeen 1960-luvulla. Suomessa koulutuksella on tärkeä sija yhteiskunnassa, se nähdään sosiaalisen nousun ja henkilökohtaisen kehittymisen suorana välineenä. Suomalaiset näkevät itsensä kansana, joka on kehittynyt syrjäisestä maatalousyhteiskunnasta teknologiseksi ja kilpailukykyiseksi maaksi korkean ja kaikille ulotetun koulutuksen avulla. Koulutettu ja pätevä henkilökunta koetaan maamme yhdeksi suurimmaksi voimavaraksi, nyt ja tulevaisuudessa. Suomi menestyy kansainvälisellä tasolla hyvin korkeakoulutustutkimuksessa hyvien resurssien ja tulosten ansiosta.

Oppivelvollisuuslaki säädettiin Suomeen jo pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921, asteittain se ulotettiin koskemaan koko kansakuntaa ja eri ikäluokkia. Ensimmäinen yliopisto perustettiin Suomen Turkuun vuonna 1640, laitos oli Turun Akatemia, joka siirrettiin uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin vuonna 1827, se toimi pitkään Suomen ainoana yliopistona. 1900-luvun alussa perustettiin Teknillinen Korkeakoulu ja Helsingin Kauppakorkeakoulu, sen jälkeen aloittivat toimintansa Svenska Handelshögskolan ja Turun Yliopisto. Vuonna 1920 korkeakouluissa opiskeli noin 3500 opiskelijaa, vuonna 2006 opiskelijoita oli jo yli 180 000. 1960-luvulla opiskelijoiden ja oppilaitosten määrä kasvoi nopeasti, 1990-luvulla aloitettiin ammattikorkeakoulukokeilut, jotka korvasivat myöhemmin ammatillisen opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutuksen.

Yliopistot panostavat tutkimukselliseen puoleen kun taas ammattikorkeakoulut keskittyvät palvelemaan elinkeinoelämän tarpeita, tosin nykyisin linja ei ole enää selvä vaan myös yliopistoissa on ammatillisia oppisuuntia ja ammattikorkeakouluissa tutkimusluontoista työtä. Suomessa on nykyisin 20 yliopistoa ja 30 ammattikorkeakoulua. Ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulutuksen ensimmäinen tutkinto ja se vastaa yliopistotason alempaa korkeakoulututkintoa. Seuraavan tason tutkinto on ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja ylempi korkeakoulututkinto, johon asti yliopisto-opintoja yleensä jatketaan. Viimeinen taso on lisensiaatti- ja tohtorikoulutus, johon on mahdollista hakea vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneena.

Päävastuu opetuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan, tieteellisen tutkimuksen ja muun toiminnan laadusta on korkeakouluilla itsellään. Niiden, kuten muidenkin suomalaisten koululaitosten, tulee itse arvostella toimintaansa ja tuloksiaan. Suomessa tulokset ovat julkisia ja niitä tulisi arvioida ulkoapäin objektiivisesti. Koululaitosten arvioinneista säädetään sekä yliopisto- että ammattikorkeakoululaissa. Korkeakoulujen ulkoinen arviointi kuuluu Korkeakoulujen arviointineuvostolle (KKA), jonka toiminta pohjautuu siitä annettuun asetukseen (1320/1995, 465/1998, 548/2005, 965/2007).

Menestyvän yhteiskunnan tärkeimpiä kehityksen avaimia ovat korkeatasoinen koulutus ja tieteellinen tutkimus. Suomen nykyinen kansainvälinen kilpailukyky perustuu aktiiviseen koulutus-, tutkimus – ja innovaatiotoimintaan. Suomessa valtion panostus on maailman huippuluokkaa tutkimustyöhön, suomalaisilla onkin vahva luottamus tieteeseen ja tutkimukseen. Suomessa tieteellä on tärkeä sija työelämässä, onhan Suomi tunnettu yhteiskuntana, joka myy ja kehittää huipputeknologiaa liike-elämän tarpeisiin. Suomessa on neljä tiedeakatemiaa ja useita satoja tieteellisiä seuroja, Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on Suomessa toimivien seurojen valtakunnallinen yhteistoimintaelin.

Suomessa tiedeviestinnän katsotaan olevan toimivaa, tieteen saavutuksista ja uusista hankkeista tiedotetaan aktiivisesti kaikille, yksittäisestä kansalaisesta aina yrityselämän huipulle ja politiikkaan asti. Tieteen katsotaan kuuluvan kaikille.  Tiedettä tutkitaan yleensä jonkin tieteenalan näkökulmasta, joka voi olla filosofia, historia tai vaikkapa sosiologia, tutkimus voi painottua myös tiettyyn alaryhmään kuten naistutkimukseen tai viestinnäntutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu yleensä tieteellisistä artikkeleista, kirjeenvaihdosta, tilastoista tai esineistä.

Suomen tieteen- ja teknologiantutkimuksen seura ry. perustettiin vuonna 1985. Seura edistää maamme tieteeseen ja teknologiaan sekä niiden kulttuuriseen rooliin ja merkitykseen kohdistuvaa tutkimusta sekä julkaisu- ja opetustoimintaa. Se kokoaa yhteen tieteestä kiinnostuneita alalla toimivia henkilöitä kuten sosiologeja, filosofeja ja historioitsijoita. Seura julkaisee kansainvälisestikin arvostettua julkaisua Science and Technology Studies. Sen lisäksi seuran toimintaan kuuluu seminaarien ja konferenssien järjestäminen, seuran jäseneksi ovat tervetulleita kaikki alasta kiinnostuneet.